Ymmärrys ahdinkoon joutuneita yrittäjiä kohtaan on yhä harvinaisempaa

Monien yrittäjien ja festivaalikävijöiden suureksi järkytykseksi hallitus veti maton alta koko festivaalikesältä 2021. Järkyttyneenä, pettyneenä ja tietysti hieman turhautuneena Lowlandsin johtaja Eric van Eerdenburg reagoi kovin sanoin niihin rokottamattomiin 40-, 50- ja 60-vuotiaisiin, jotka päätyvät teho-osastolle. Van Eerdenburgin mukaan juuri he ovat se haavoittuva ryhmä, josta terveydenhuolto on huolissaan ja jonka takia Alankomaat menee jälleen kiinni.

Häntä hyökätään vastaan ja arvostellaan joka suunnalta. Kuinka itsekäs ja sinisilmäinen hän onkaan kuvitellessaan, että näillä luvuilla voitaisiin järjestää tämän kokoluokan festivaali, ja kuinka kevyesti hän vierittääkään syyn rokottamattomien niskaan. Mutta kuinka aiheetonta on todella esittää tällaisia väitteitä? Väistyvä ministeri De Jonge kertoi itse, että vielä kolme miljoonaa aikuista on rokottamatta. Suurin osa omasta valinnastaan, ja se on täysin heidän oikeutensa. Tämä paniikkijalkapallon kaltainen politiikka saa myös yrittäjät turhautumaan, kun pelataan pelkkää paniikkijalkapalloa.

Kun katson reaktioita, joita sain taistellessani uimaopetuksen uudelleen käynnistämisen puolesta, kohtasin myös valtavasti ymmärtämättömyyttä. ”Minun lapseni pitää päästä liikkumaan ja istuu vain paikoillaan, kyllä ne lapset voivat vähän odottaa.” Ja: ”Ihmisiä makaa sairaalassa, ja sinä alat puhua uimakoulusta – hoidetaan ensin se kuntoon ennen kuin tällaiset asiat ovat prioriteetti.” Esittämäni perustelut, kuten lasten hukkumistapausten lisääntyminen ja uimatuntien pulan takia tarvittava tehostettu active lifeguard supervision, käyvät valitettavasti aika hyvin toteen.

Pallo on Haagissa, mutta valitettavasti päättäjät eivät pysty käsittelemään seurauksia mikrotasolla. Makrotasolla kaikki toimii. Toki, suurin piirtein heillä on asiat hallussa. ”Anteeksi, avasimme liian aikaisin.” Yrittäjät ja järjestäjät ovat kuitenkin niitä, jotka lopulta pitävät maan pyörät pyörimässä. Oli kyse sitten festivaalista, ravintolasta tai lasten uimakoulusta.

Loppujen lopuksi kaikki on organisoitava, ja viimeinen sana on Haagissa. Mitä tapahtuu, jos Haag sulkee uimahallit uudelleen ilman perusteita? Silloin olen ensimmäinen, joka avaa suunsa. Yrittäjän ja järjestäjän on puolustettava omaa toimintaansa eikä alistuttava sille, mitä eteen tarjoillaan.

Ratkaisua on haettava paremmasta yhteistyöstä toimialojen ja päättäjien välillä. Hallitus on vain toimeenpaneva ja ohjaava taho, joka antaa päättäjien tehdä työnsä. OMT ja RIVM neuvovat, mutta kun yhteiskunnallinen paine käy liian suureksi, niin hupsis. Toivon, että järjestäviä yrittäjiä ja ammattiveljiä, jotka ovat riippuvaisia Haagin vallanpitäjistä, kohtaan syntyy enemmän kunnioitusta.

Jos kukaan ei enää järjestä mitään ennen kuin korona on kokonaan poissa maailmasta, saamme odottaa vuoden 2022 loppuun asti. Vasta sen jälkeen kaikki tajuavat, ettei korona koskaan häviä täysin ja että kaikkien on vain opittava elämään sen kanssa. Enpä toivo, että yrittäjillä on tuo tavoitteena. Silloin emme puhu pelkästä turvallisuudesta, vaan myös sosiaalisesta hyvinvoinnista ja laajemmin koko yhteiskunnan edusta. Minä en ainakaan aio jäädä odottamaan.