Puutteellinen raportointi uintiopetuksesta Alankomaissa: rehellisemmän lähestymistavan tarve

Puutteellinen raportointi uintiopetuksesta Alankomaissa

NOS:n hiljattain julkaisema artikkeli uintiopetuksen nousevista kustannuksista ja yhä kasvavasta ilman uimadiplomia jäävien lasten määrästä on saanut paljon huomiota. Artikkeli antaa kuitenkin yksipuolisen ja puutteellisen kuvan uintialan nykytilanteesta, jolloin kokonainen ryhmä tämän alan sisällä jää täysin sivuun.

On totta, että uintiopetus on kallistunut. Toisilla uintiopetuksen tarjoajilla enemmän kuin toisilla. Harmillista on, ettei tuettomia kaupallisia uimakouluja oteta lainkaan huomioon. Ne ovat selvinneet viime vuosien kriisistä toiseen ilman minkäänlaista tukea. Tässä artikkelissa keskitytään ainoastaan puolikaupallisiin toimijoihin kuntien kiinteistöissä sijaitsevissa uimahalleissa sekä kuntiin itseensä. Uintialan pk-yrittäjiä ei oteta lainkaan huomioon, ei myöskään tässä artikkelissa.

Vääristynyt kuva

Mulier-instituutin johtajan Remco Hoekmanin mukaan uintiturvallisuus on olennaista kaikille lapsille, ja heillä tulee olla mahdollisuus suorittaa A-, B- ja C-diplominsa. CBS:n luvut osoittavat, että ilman uimadiplomia olevien lasten osuus on noussut 6 prosentista vuonna 2018 aina 13 prosenttiin vuonna 2022. Köyhimmässä 20 prosentissa perheistä jopa neljäsosalla lapsista ei ole yhtäkään uimadiplomia. Nämä luvut ovat hälyttäviä, mutta ne eivät kerro koko tarinaa.

Olemme jo useaan otteeseen huomauttaneet, että luvut ovat puutteellisia, koska kaupalliset toimijat eivät ole mukana tässä tutkimuksessa. Kaupalliset toimijat antavat uintiopetusta kolmasosalle uintioppilaista, ja heidät sivuutetaan kerta toisensa jälkeen. Tästä alkaa uintialan suuri ongelma: kun kaupallinen puoli suljetaan ulkopuolelle eikä uimakoulujen ja kaupallisten uimahallien etuja tunnusteta, syntyy vääristynyt kuva niin tavalliselle kansalaiselle kuin poliitikoillekin. Tällaiset lausunnot, jotka ovat yhdistelmä viime kuukausina esillä olleista eri tutkimuksista, luovat enemmän pelkokuvaa kuin rakentavaa ratkaisua tulevaisuutta varten.

Uintiopetuksen hinta

Nieuwsuurin kolmenkymmenen kunnallisen uimahallin kartoituksesta käy ilmi, että hinnat ovat nousseet tuntuvasti. Vuodesta 2018 lähtien vanhemmat maksavat uintiopetuksesta keskimäärin lähes 30 prosenttia enemmän, ja joissakin kunnissa nousu on ollut jopa 70 prosentin luokkaa. Missä ennen maksettiin uintitunnista 9 euroa, siitä maksetaan nyt noin 12 euroa. A-diplomin suorittamiseen tarvitaan noin kuusikymmentä tuntia. Nämä kustannukset aiheuttavat stressiä ja epävarmuutta perheissä, joilla on vähän taloudellisia resursseja, ja saavat vanhemmat päättämään lopettaa lastensa uintiopetuksen.

Uintiopetukseen kykenemättömien ihmisten koskettavien viestien esiin nostaminen on yksi tapa, mutta alan sisällä voitaisiin myös tehdä yhteistyötä, lopettaa uhriroolin ylläpitäminen ja aloittaa ensin politiikan ulkopuolella tunnustamalla kolme uintialan kollegaa: kunnat, puolikaupalliset toimijat sekä kaupalliset uimakoulut ja uimahallit. Tähän voidaan lukea mukaan myös yhdistykset, jotka nekin näyttelevät tärkeää roolia uintiopetuksen järjestämisessä. Tuo 9 euroa tunnilta näkyy pääasiassa yhdistyksissä, jotka toimivat vapaaehtoisvoimin, tai tuetuissa taikka toimintakorvausta saavissa toimijoissa, jotka voivat kirjata suuret kustannukset ja tappiot kuntien piikkiin.

Uimakoulut eivät pääse tähän lähellekään, saati viime kriisivuosien jälkeen.

Epätasa-arvoiset tuet

Hintojen nousu johtuu ennen kaikkea korkeammista energiahinnoista: veden puhtaana ja lämpimänä pitäminen vie paljon energiaa. Uimahallien auttamiseksi hallitus perusti vuonna 2022 hätärahaston, jonka suuruus oli 207 miljoonaa euroa. Mutta energiakustannusten ohella suuria ongelmia ovat myös nousseet henkilöstökustannukset ja uinninvalvojien pula. Monet kunnat tekevät yhteistyötä (liikunta)rahastojen kanssa auttaakseen vanhempia, joilla ei ole varaa maksaa tunneista. He voivat saada osan tai koko summan korvattuna. Kuitenkaan jokainen lapsi ei voi saada korvausta, eikä kaikilla kunnilla ole uintitukia. Mulier-instituutti pitää tätä epätoivottavana ja peräänkuuluttaa köyhyystukien laajempaa saatavuutta.

Puhe hätärahastosta, SPUKIJZ:stä, TEK-järjestelystä ja niin edelleen on viime vuosina pystytetty ainoastaan kunnallisia uimahalleja ja puolikaupallisia toimijoita varten, jotta kuntien kiinteistöissä sijaitsevat uimahallit voitaisiin pitää auki. Tämä on johtanut äärimmäiseen eroon kuntien ja puolikaupallisten toimijoiden sekä aidosti kaupallisten toimijoiden välillä, joiden on täytynyt kantaa kaikki kustannukset itse muun muassa nostamalla hintoja rajusti. Tästä artikkelista syntyvä vääristynyt kuva on se, että kaikki mahdollinen olisi tehty — kyllä, kuntien kiinteistöissä sijaitseville uimahalleille ja niiden puolikaupallisille toimijoille.

Rehellinen ratkaisu

On korkea aika, että uintialan tukien jako ja tukitoimet jaetaan oikeudenmukaisemmin. Kaupallisten pk-toimijoiden tunnustaminen sekä tasa-arvoisemman ja edullisemman ilmapiirin luominen uintiopetukselle on ratkaisevan tärkeää. Tukijärjestelmän uudistaminen — mukaan lukien Jeugdfonds Sport en Cultuur — niin, ettei kunta määrää missä lapset saavat uida, vaan vanhemmat voivat itse sen päättää, olisi tärkeä ensimmäinen askel.

Lyhyesti sanottuna: pyrkikäämme kohti osallistavaa ratkaisua, jossa kaikkien osapuolten edut otetaan huomioon, jotta uintiopetus pysyy edullisena ja uintiturvallisuus on kaikkien saatavilla. On aika, että kaupalliset uimahallit ja uimakoulut saavat sen tunnustuksen ja tuen, jonka ne ansaitsevat.

Lähteet:

nos.nl - Zwemles steeds duurder, experts vrezen voor ...