Kuinka riippumaton Mulier Instituut on uimaturvallisuuden osalta?

Parlamentti perustaa tietämyksensä ja osaamisensa uimaturvallisuudesta Mulier Instituutin tekemien ”riippumattomien” tutkimusten tuloksiin. Mutta kuinka riippumaton tämä instituutti todella on ja kuinka syvälle sen johtajien edut ovat kietoutuneet toisiinsa?

Mulier Instituut tekee toimeksiantoon perustuvia tutkimuksia monista eri aiheista. Se on tarkastellut useaan otteeseen myös uima-alaa ja sen uimaturvallisuutta. Yksi esimerkki tästä on Covid-19:n taloudelliset vaikutukset uima-allasalaan. Valtiovalta nojasi aluksi Mulier Instituutin laskelmiin. Tämä tutkimus tehtiin terveys-, hyvinvointi- ja urheiluministeriön (VWS) toimeksiannosta. Vereniging Sport en Gemeenten (VSG):n ja Nationale Raad Zwemveiligheid (NRZ):n vaatimuksesta se rajattiin koskemaan vain kunnallisia uimahalleja ja kunnallista kiinteistöomaisuutta. Näitä kunnallisia uimahalleja pyörittivät kuitenkin monissa tapauksissa kaupalliset ja pörssiin listatut toimijat.

Laskelmista saatiin ensimmäiselle ajanjaksolle noin 180 miljoonan euron vahinkosumma. Tältä pohjalta syntyi tukipaketti Specifieke Uitkering IJsbanen en Zwembaden (SPUKIJZ). Nuo 180 miljoonaa eivät läheskään riittäneet alalle, johon kuului myös paljon kaupallisia toimijoita. Kaupalliset uimahallit eivät saaneet käyttää tätä tukea. VSG viittasi tälle joukolle olemassa oleviin tukipaketteihin pk-yritysten (MKB) nimikkeen alla. Kaupallisille uimahalleille nämä tukipaketit olivat aivan liian pienet. Julkisille uimahalleille se puolestaan oli ylimääräistä taloudellista tukea niiden jo saamien avustusrahojen päälle.

Sitten NRZ; kauppakamarin (Kamer van Koophandel) kautta avautuu ovi tietoihin. Sieltä paljastuu hallituksen jäseniä, joita ei mainita verkkosivustolla, ja sieltä löytyy useita  ”kaksoisrooleja”. Tänään nostetaan esiin NRZ:n puheenjohtaja: Johannes (Jan) Rijpstra. Päätoimenaan herra Rijpstra toimii Smallingerlandin kunnan pormestarina. Smallingerlandin kuntaan kuuluu useita paikkakuntia, muun muassa Drachten.

Smallingerlandin kunta on jo pitkään valmistellut ja toteuttanut uuden uimahallin rakentamista. Zwemcentrum de Wellestä tulee vihreä ja kestävän kehityksen mukainen keskus, jonka tavoitteena on yhdessä Koninklijke Nederlandse Zwembondin (KNZB) kanssa toimia huippu-urheilun ja lahjakkuuksien kehittämisen keskuksena Pohjois-Alankomaissa. Tälle hankkeelle maakunta on myöntänyt 10 miljoonan euron lisäavustuksen. Kokonaiskustannuksiksi on arvioitu reilut 20 miljoonaa euroa. On kuitenkin varsin erikoista, että useimmissa suurissa kaupungeissa on pidettävä kukkaronnyörit tiukalla uimahallirakentamisen suhteen, kun taas täällä vedetään esiin kaikki mahdolliset keinot.

Auttaisiko pormestarin sivutoimi tässä asiassa? Joka tapauksessa on huomionarvoista, että kaksi KNZB:n hallituksen jäsentä istuu NRZ:n hallituksessa. Lyhyet yhteydet syntyvät täällä todella vaivattomasti.

Sitten Jan Rijpstran toinen tehtävä; Nationale Raad Zwemveiligheidin puheenjohtajuuden ohella hän on myös Mulier Instituutin valvontaneuvoston (Raad van Toezicht) jäsen. Ja sattuupa juuri se olemaan se toimisto, joka tekee kaikenlaisia tutkimuksia VWS-ministeriölle, jossa suuret päätökset tehdään! Kun analysoi viimeaikaista koronakautta, olivat juuri suuret liitot ja etujärjestöt (VWS-ministeriön avustamina ja VSG:n johdolla) niitä, jotka pettivät, kun kyse oli aidosta uimaturvallisuudesta. Isoja sanoja ja paljon Zoom-palavereita toisarvoisissa keskustelupiireissä, mutta päätökset tehtiin työpöydän takana.

Alankomaiden uimaturvallisuudesta päättävät nyt ennen kaikkea ihmiset, joilla – kuten totesin – näyttää olevan muita etuja ajettavanaan kuin ne, joita varten liitot ja etujärjestöt oikeastaan on tarkoitettu. Eikö olisi jo aika, että Haag avaisi silmänsä ja kuuntelisi kerrankin sitä väkeä, joka työskentelee itse kentällä? Uimaturvallisuus on meidän kaikkien asia ja kaikkia varten, ja jokaisen meistä on kannettava siihen kortemme kekoon. Tämän saavuttamiseksi on kaadettava joitakin pyhiä lehmiä. Minä aloittaisin puheenjohtajasta.