Julkisen ja yksityisen sektorin ero, kun puhutaan palkoista

Tämä on vastaus kolumniin, jonka Ingrid Koppelman (FNV:n urheilun ja liikunnan johtaja) julkaisi Zwembadbranchessa 12.7.2022.

Linkki: https://www.zwembadbranche.nl/familiegevoel-en-scheefgroei-de-spagaat-van-de-zwembadmedewerker/

Uima-ala on jakautunut kahtia. Ei rinta rinnan, vaan pieni Sveitsi välissään. Ero on julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Julkiselle puolelle kuuluvat pörssinoteeratut uima-alan toimijat, jotka ylläpitävät kuntien uimahalleja. Yksityiselle puolelle taas asettuvat uimakoulujen pitäjät ja omien uima-altaiden omistajat. Suurin ero näiden kahden välillä ovat tuet ja koronan jälkeen SPUK IJZ -järjestely (Specifieke Uitkering ijsbanen en Zwembaden eli erityisavustus luistinradoille ja uimahalleille).

Alan sisällä on jo pitkään kuohunut, kun on ollut kyse tulevaisuudennäkymistä. Julkinen sektori ohjaa yhdessä politiikan kanssa kohti yhtenäisyyttä, jossa on yksi tutkinto, yksi tiimi ja ennen kaikkea loistoa ja komeutta Haagin poliitikkojen siipien suojassa. Yksityinen sektori puolestaan nuolee koronakauden haavojaan: kymmeniä tuhansia euroja haihtui savuna ilmaan, eläkkeisiin jouduttiin kajoamaan ja pöydässä oli lähes kirjaimellisesti kuivaa leipää, jotta opetusta ylipäätään pystyttiin jatkamaan.

Juuri yksityinen sektori on ottanut vastaan kovimmat iskut. Korona, energiakustannukset, henkilöstöpula ja nousevat henkilöstökulut. Näiden vahinkojen ja vajeiden paikkaamiseen ei ole avattavana yhtäkään rahastoa, ja ne siirtyvät mahdollisuuksien mukaan suoraan asiakkaalle eli lasten vanhemmille. Vanhemmat maksavat uimaopetuksesta summan, johon on sisällytetty kaikki: altaan vuokra, kaasu, vesi ja sähkö, henkilöstö, hallinto ja niin edelleen. Nämä summat ovat huomattavasti korkeampia kuin julkisilla altailla, jotka saavat lisärahoitusta erilaisten tukien kautta ja jotka ovat voineet pienentää koronan ja sulkujen aiheuttamia vahinkoja SPUK IJZ -järjestelyn avulla.

FNV näyttää vielä lisäävän löylyä kiukaalle. FNV:n urheilupuolen keulahahmon Ingrid Koppelmanin blogissa maalataan kuva, jonka mukaan kovaa työtä tekevä uimakoulunpitäjä tai altaan omistaja pääsee ilman tukia liian helpolla, ei osoita arvostusta henkilökunnalleen ja lisäksi kohtelee sitä halveksien, koska ei seuraa julkisen uima-alan minimipalkkojen korotuksia.

Uimakoulunpitäjä tai kaupallisen altaan omistaja on valinnut alansa intohimosta työtään kohtaan ja halusta tehdä maailmasta hivenen parempi tarjoamalla asiantuntemustaan ja osaamistaan lapsille ja aikuisille. Valinta on usein syntynyt näkemyseroista vanhassa työpaikassa tai motivaatiosta, että asiat pitäisi tehdä paremmin. Lisäksi minimipalkan määrittäminen on ja pysyy valtion tehtävänä — sitä ei määrää markkina.

On helppo puhua, kun on suuren ylläpitäjän tai kunnan palveluksessa ja tukirahat ovat valmiina paikkaamaan mahdollisia vajeita ja rahoittamaan kasvua. Mikäli tuki ei odottamattomien olosuhteiden vuoksi riittäisi, voi yksinkertaisesti hakea lisätukea. FNV:n omaksuma näkökanta on siksi täysin absurdi. Se kuuluu näin: ”Kantamme on selvä: budjetoi ensin henkilöstö. Hyvä ja osaava henkilökunta on suuri arvo uimahallille ja koko uima-alalle. Ihmiset, jotka ansaitsevat sinulle rahaa, eivät ole viimeinen menoerä, vaan yrityksesi sydän.” Mutta tietenkin jokainen kaupallinen omistaja tietää, kuinka tärkeää hyvä henkilöstö on, ja haluaa myös osoittaa sille arvostustaan. He ovat vain sidoksissa loppukäyttäjään, ja se on vanhemmat, jotka joutuvat maksamaan uimaopetuksesta.

Antaakseni hieman käsitystä siitä, miten ja millä perusteella palkat rakentuvat, tässä käytännön esimerkki. Eräs uimakoulu noudattaa tällä hetkellä palkkoja uimahallien työehtosopimuksen (CAO-zwembaden 2021) mukaisesti. Näissä on jo korotus, koska minimipalkka osoittaa hieman liian vähän arvostusta. Kun tarkastellaan FNV:n vaatimusta nostaa minimipalkat 14 euroon, palkkasumma nousisi 30–40 prosenttia. Sen päälle tulee vielä FNV:n edistämä uimahallien työehtosopimus, joka velvoittaa liittymään eläkerahastoon, joka perii erittäin korkean prosenttiosuuden. Lisää siis vielä 15 prosenttia koko palkkasummaan. Tämä on maksettava jostakin, joten se on siirrettävä vanhempien maksettavaksi. Tähän tarvitaan keskimäärin 10–15 prosentin korotus uimaopetuksen hintoihin. Energiakustannusten räjähdysmäisen nousun jälkeen monet altaat ja uimakoulut ovat jo nostaneet hintojaan jopa 10 prosenttia. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaisi, että uintitutkinto kallistuisi kaupallisilla toimijoilla 25 prosenttia.

Se, mistä FNV:tä voi moittia, on ennen kaikkea kiihotus. Kuuntele ensin, mitä kaupallisilla uimakouluilla on sanottavana, ennen kuin vedät johtopäätöksiä, jotka eivät voi mitenkään perustua totuuteen. Subjektiiviset oletukset, joita esitetään, aiheuttavat vain levottomuutta alalla, joka on jo muutenkin liekeissä. Käy keskustelua ja aseta itsesi myös ”vastapuolen” asemaan.

Sen tosiasian ohella, että henkilöstö on palkittava hyvin muun muassa siksi, että sillä on korkea vastuu tehdä lapsista uimataitoisia, tämä ei saa käydä niiden kustannuksella, joista tässä oikeasti on kyse. Lasten, joiden vanhemmat eivät pian enää kykene maksamaan uimaopetusta.