Apua! Lapseni aloitti ensimmäisen uimatuntinsa, mutta pormestari ei ymmärrä sitä!

Koulun pihalla käydään usein tällaisia keskusteluja: ”Lapseni aloitti juuri ja oppi jo ensimmäisellä tunnilla tosi paljon.” ”Meidän lapsi pääsi jo seuraavaan ryhmään.” ”Lastani jännitti kovasti, mutta opettaja hoiti tilanteen todella hyvin ja lapsi lähti kotiin nauraen.” ”Lapseni osallistui koko tunnin hymyssä suin.”

Näin vanhemmat juttelevat keskenään, kun puhe kääntyy uimaopetukseen. Se on prosessi, jonka vanhemmat ja lapset käyvät yhdessä läpi ja jossa lapsen ylpeys pääsee esiin. ”Katso äiti mitä minä osaan!” tai ”Katso isä, minä pääsin seuraavaan ryhmään!” Innostus – oli se sitten hieman esitettyäkin – kuuluu asiaan. Lapset haluavat, että heidän vanhempansa ovat ylpeitä heistä.

Mutta entä jos jokaisen tunnin jälkeen ainoa palaute olisi lapsen oma lyhyt kertomus, josta vanhempien pitäisi itse päätellä, miten asiat todella menivät? Entä jos lasta jännitti niin paljon, että se itki koko tunnin? Entä jos lapsi kaatui ja satutti itsensä? Entä jos opettaja oli ankara lastasi kohtaan – oli se sitten ansaittua tai ei – mutta juuri se viimeinen tieto jää saamatta, etkä ymmärrä, miksi lapsesi on niin hiljainen? Tavallinen viestintä vanhempien, lasten sekä opettajien tai koordinaattorin välillä on olennainen osa kokonaisuutta, ja sen kuuluu olla mukana. Pelot koskettavat lapsia siinä missä vanhempiakin. Sitä ei voi eikä saa sivuuttaa.

Katsoin eilisiltana hämmästyneenä videon, jossa esiintyi Emmenin pormestari Eric van Oosterhout. Hän kommentoi kohua, joka on syntynyt uimahallien QR-koodivaatimuksesta ja niistä vanhemmista, jotka eivät jostakin syystä voi tai halua esittää QR-koodia. Hänen vastauksensa oli kylmä ja asiallinen. Sellainen ei mielestäni sovi kaupungin isälle tässä tilanteessa. Van Oosterhout on toiminut Emmenin pormestarina lähes viisi vuotta. Virkaanastujaisten yhteydessä antamassaan haastattelussa hän sanoi useita kiinnostavia asioita. ”Intohimoni on koulutus. Olen ollut sen parissa jo opiskeluajoistani lähtien. Ensimmäisessä työssäni olin tekemisissä lasten kanssa, joilla oli oppimisessa jälkeenjääneisyyttä. Se tapahtui Delfzijlin seudulla. Yhtäläiset mahdollisuudet kaikille”, Van Oosterhout totesi Emmer Courant -lehden haastattelussa 14. maaliskuuta 2017.

”Kansanterveyden näkökulmasta on edelleen viisasta pitää QR-koodivaatimus voimassa ja tarkastaa se uimahallin sisäänkäynnillä”, Van Oosterhout jatkoi perustelujaan. Mielestäni Delftin teknillisen yliopiston (TU Delft) tutkimuksesta on kuitenkin käynyt ilmi, että asiaan liittyy monenlaisia mutkia. Tapaisin pormestari Van Oosterhoutin mielelläni henkilökohtaisesti selittääkseni, miksi uimaopetus on tärkeää: mikä merkitys on vanhemman läsnäololla ja tuella, minkä prosessin vanhemmat ja lapset käyvät läpi, mitä turvallisuusnäkökohtia asiaan liittyy, miksi jatkuvuus on lapsille tärkeää ja mitä merkitsee elämän ensimmäisen uimamerkin saavuttaminen. Mutta nämä asiat Van Oosterhoutin pitäisi tietää isänä, joka on itsekin seissyt altaan reunalla.

Puhui asiasta sitten pitkään tai lyhyesti, ydinkysymys pysyy samana: ihmiset unohtavat, ettei ole enää mitään viitettä siitä, että koronapassi todella suojaisi samassa tilassa olevia ihmisiä. Ympärillämme ihmiset saavat tartuntoja – niin kahdella rokotteella kuin tehosterokotteellakin. Sivustolla gezondheidenwetenschap.be todetaan aiheeseen liittyvässä faktantarkistuksessa seuraavaa: ”Ne, jotka ovat sairastaneet koronavirustartunnan, kehittävät virusta vastaan vasta-aineita ja ovat immuuneja tietyn ajan. Nämä vasta-aineet kuitenkin häviävät vähitellen, jolloin uusi tartunta voi jälleen johtaa covid-19-tautiin. Lisäksi vasta-aineet toimivat toisinaan huonommin koronaviruksen uusia muunnoksia vastaan. Sama pätee rokotukseen: täyden rokotussarjan jälkeen olet jonkin aikaa suojattu covid-19:ää vastaan, mutta noin puolen vuoden kuluttua tartunta voi silti sairastuttaa uudelleen. Tehosterokote pidentää tätä ajanjaksoa onneksi huomattavasti. Rokotus voi joskus suojata heikommin uusia muunnoksia vastaan. Kaikista näistä syistä on tärkeää jatkaa hygieniatoimenpiteiden noudattamista, kuten käsien pesua, etäisyyden pitämistä, kasvomaskin käyttöä tarvittaessa ja tilojen tuulettamista.”

Kaiken kaikkiaan: rokotteesta, tehosterokotteesta tai aiemmasta tartunnasta riippumatta voit saada yhtä lailla positiivisen testituloksen kuin kuka tahansa muukin. Vastaavia tarinoita löytyy NOS:ilta ja muista tiedotusvälineistä. Turvallisuuden vuoksi emme siis tätä tee. Antakaa pormestarien, kuten Eric van Oosterhoutin, puolustaa omia asukkaitaan sen sijaan, että he toistavat sosiaali- ja terveysministeriön (VWS) puheita. Antakaa pormestarien puolustaa niitä lapsia ja heidän vanhempiaan, joilla ei ole ääntä, mutta jotka voivat puolen vuoden kuluttua päätyä veteen. Kun mittari näyttää yli 30 astetta, harvaa lasta enää pidättelee menemästä veteen.

Lyhyesti sanottuna: älkää antako 300 oikeudenkäynnin olla tarpeen, jotta kaupungin isät ja äidit tekisivät asukkailleen sen, mikä on oikein – ja tuomarin päätöksen mukaisesti: ”Turvaamistoimista päättävä tuomari katsoo siksi, että uimaopetuksen aikana toiminnan päätarkoitus on uiminen. Tuomarin arvion mukaan se ei ole urheilua eikä ajanvietettä. Lapset menevät uimaopetukseen oppiakseen uimaan oman turvallisuutensa vuoksi. Päätarkoitus on uimataidon hankkiminen, ei urheilu. Uimaopetus ei siis ole urheilua.”

Tuomari puhuu tässä hyvin selvästi uimaopetuksesta toimintana. Riippumatta siitä, kuinka kovasti Vereniging Sport en Gemeente, sosiaali- ja terveysministeriö (VWS) sekä NCTV – oli se mukana tai ei – yrittävät väittää muuta. Tuomarin määritelmä koskee tässä toimintaa laajassa mielessä, eikä pelkästään Hilversumin uimahallia.