KNZB moittii ahkeria vapaaehtoisia ja tavoittelee yhtä suurta tai suurempaa tukea

Uintiliitto KNZB:n (Koninklijke Nederlandse Zwembond) tekninen johtaja André Cats luottaa siihen, että urheilun kattojärjestö NOC*NSF säilyttää uintimaajoukkueen vuosittaisen huippu-urheilutuen ennallaan. Kaunis tavoite, mutta sopiiko se yhteen André Catsin – siis uintiliiton – lausuntojen ja NOC*NSF:n mission kanssa?

Viime viikolla André Cats otti KNZB:n nimissä kantaa kilpaurheilun tulevaisuuteen. Aiemmin tällä viikolla hän totesi eräälle toimittajalle seuraavaa: ”Huippu-urheiluohjelmamme kestävät vertailun minkä tahansa maailman maan kanssa, mutta seuroillamme on yhä rajalliset mahdollisuudet. Tulevina vuosina meidän on päästävä eroon seurojen vapaaehtoiskulttuurista. Muissa maissa altaan reunalla seisoo jo aitoja ammattilaisia.”

Kun tarttuu NOC*NSF:n missioon ja visioon, sieltä nousee esiin selvä kohta. NOC*NSF: ”Missiomme: Optimaaliset urheiluolosuhteet kaikille Alankomaissa. Missiomme on luoda optimaaliset urheiluolosuhteet kaikille: kuntoilijasta huippu-urheilijaan, vammaisurheilijasta vapaaehtoiseen ja faniin.”

NOC*NSF puolustaa siis myös vapaaehtoisten ahkeraa työtä. Minun silmissäni he ovat kilpaurheilun peruskiviä. Siellä missä kaikki alkaa – uimahallissa – harjoitellaan tunti toisensa jälkeen vapaaehtoisten ohjauksessa. Nämä ihmiset eivät ole ketä tahansa. Joukossa on pätevöityneitä ammattilaisia ja vanhempia. Yhdessä he huolehtivat siitä, että nuoret voivat ottaa askeleen kohti ammattilaisuutta. Heti kun se hetki koittaa, seurasta tulevat lahjakkuudet eivät enää saa harjoitella siellä, vaan heidän on ilmoittauduttava valmennuskeskukseen. Siellä he ovat muun muassa KNZB:n valvovan silmän alla.

Yleisesti katsottuna vapaaehtoiset ovat siis uintimaailmassa elintärkeitä. Näin on myös seuroissa, jotka antavat uimaopetusta. Siellä tehdään pyyteetöntä työtä, jotta mahdollisimman moni lapsi oppisi uimaan. Sen lisäksi on vielä lukuisia vapaaehtoisia, jotka huolehtivat active lifeguard supervision -valvonnasta.

KNZB siirtää shakkinappuloita väärään suuntaan. Ymmärrys siitä, että ihmiset tekevät urheilun eikä sitä voi vain ohjata työpöydän takaa, ei ole vielä täysin mennyt perille. Olen itse kysynyt uimaopetuksesta useaan otteeseen korkeassa asemassa olevilta liiton jäseniltä: ”Seisotteko te itse koskaan uimahousuissa vedessä? Onko teillä mitään käsitystä siitä, mitä siellä altaan reunalla tapahtuu ja kuinka tärkeää työtä siellä tehdään?”

KNZB:n on katsottava peiliin ja tajuttava, että sekä tavoittelemansa uintiturvallisuus että ajamansa huippu-urheilu ovat ihmisten työn tulosta. Näitä ihmisiä ei voi jättää kylmästi oman onnensa nojaan. Lisäksi herää kysymys, miten NOC*NSF suhtautuu tähän KNZB:n visionmuutokseen, joka on ristiriidassa sen oman mission kanssa.